Friesia kukki pari vuotta, mutta seinänvierus oli luultavasti liian varjoisa ja huono maa. Luovutimme molemmat.
La Paloma kukkii myös huikaisevin kukin, mutta koki saman kohtalon kuin edellinen.
Macy's Pride kasvoi huonolla paikalla, eikä enää toipunut. Harmi, mutta joskus niin käy.
Nostalgia oli vekkulin näköinen, mutta kukki vain kaksi kesää ja sitten kylmän lumettoman talven seurauksena, luovutti.
Ainakin erikoinen.
All the Rage kasvoi myös epäsuotuisissa oloissa, eikä ollut niin sitkeä ku itselleni uskottelin.
Tämä jäi jäljelle.
All the Rage, väri varmaan houkutteli yrittämään tämän kanssa.
Rosa Melusina houkutti myös värillään, ja menin halpaan.
Melusina ei selvinnyt talvesta johtuen liian kapeasta ja matalasta kohopenkistä suhteessa ruusun kasvupaikkavaatimuksiin.
Morden Fireglow kasvoi samassa kohopenkissä ja melko varjoisassa kohdassa vielä.
Sittemmin laitoin siihen kuunliljoja.
Bernstein oli taimitarhan kuvauksen mukaan minulle sopiva, mutta luultavasti hamusin tässä kohtaa liian vaativia ruusuja onnistuttuani kohtalaisesti pensasruusujen kanssa. Oppirahat vaan on maksettava.
Näin upeasti kukki pari vuotta nk. adoptioruusu. Eräs hoitamani potilas antoi sen, kun oli iste heittämässä sitä jo pois. Kyseessä on pienet äitienpäiväruusut.
Paula Vapelle ( kuten toinenkin ruusu nimeltä Ilo) menehtyi toukokuun saunapalossa, Ei jäänyt edes elävää juurakkoa kuten Magnificasta.
Prairie Dawn on ehkä menetetty, ensi kesä näyttää.
Waterer (kuvassa) sinnittelee, kuten McKenziekin. Niistä lisää kesällä.